Sitten alkaa työ ja shoppailu

Pyörä on koeajettu ja se on hyvä.

Aluksi meni vähän aikaa hukkaan, sillä kengät menivät vaihtoon.

Tilaamani Sidi Zephyr Mega –kengät ovat oikeaa kokoa, mutta malli on minulle liian leveä kantapäästä, joka pääsee pahasti nousemaan. Päätin palauttaa ne ja pyytää rahat takaisin.

Ostin paikallisesta liikkeestä Mavicin Avenirit, jotka istuvat hyvin. Klossit kiinni ja menoksi.

Kengännumeroni on 45 tai 45,5 Shimanoissa se on 47, Specialized-kengissä 47, Sidissäkin se on 47 ja Mavicit ovat kokoa 47 ja 1/3.

Asentoa säätämään

 

Nyt alkoi sitten se vaihe, jossa säädän pyörää sopivaksi. Ensin satulan korkeus, joka oli koelenkille lähtiessäni hyvä. Satula alkoi kuitenkin valua alaspäin, sillä ruuvit olivat liian löysällä.Suosituskireys on ilmaistu newtonmetreinä, joita arvioin. Kun ruuveja oli kaksi unohdin kiristää niitä vuorotellen. Löysäksi olivat jääneet.

Koeajon jälkeen käänsin eilen illalla stemmin, saadakseni matalamman asennon, ja samalla käänsin ohjaustankoa eteenpäin. Stemmi oli laitettu kuten sen olin pyytänyt, rentoa ajoa varten, mutta päätin että tämä on totista pyöräilyä eikä kruisailua, joten säädin siis matalamman ajoasennon.

Spacereita eli stemmin ale tulevia "prikkoja" on nyt 2,5 cm:n edestä, kolme muistaakseni. Niitä voin sitten vähentää tarvittaessa ja mataloittaa asentoa entisestään.

Polkimien kireyttä taidan hieman lisätä, myöhemmin. Nyt kenkä pääsee liikkumaan vähän sivusuunnassa, mutta ehkäpä sen on polville hyvä.

Lisää tavaroita ja pian

Eikä se rahanmeno tähän loppunut.

Tarvitsen vielä satulalaukun (7-25€) vararengasta ja rengasrautoja (-muoveja) varten.

Käsipumppu on, mutta jalkapumpun (20-100€) aion hankkia, jotta voin tarkastaa ja oppia rengaspaineet.

Toinen juomapulloteline, ehkä (4-130€).

Muuta en nyt keksi.

No, okei, ajohousut. Nyt on Lidlin pitkät ja lyhyet, joista kesäpöksyt paremmin pehmustettu. Niillä sinnittelen, kunnes ilmenee tarve parempiin tai saan hienot halvalla. Pehmustettujen hinnat ovat n. 25-270€.

Kypärä on, mutta sen kiristysmekanisnmi on rikki. Uusi kypärä maksaa 80-100€, jos halua tyylikkään, ja minä haluan.

Luulen että huoltoa varten tulen tarvitsemaan myös rasvoja ja harjoja.

Mittari toimii

Sigman langaton 1609 STS -mittari kertoo vaikka mitä minulle. Valitsin sen hinnan, langattomuuden ja kadenssin näytön takia. Eilisellä lenkillä tarkkailin kadenssia, joka oli n 100-105 (poljinkierrosta minuutissa).

Täytyy paneutua laitteeseen tarkemmin. Kirjasin lenkin tiedot harjoituspäiväkirjaan silti iPhonen Sports Trackerin tietojen mukaan.

Palaan kokemuksiini mittarista jahka olen siihen perehtynyt.

Pyörä tuli 5 viikossa

Viikko sitten sain Roselta ilmoituksen että pyöräni on lähetetty.
Tänään se tuli.

Sitä ennen tapahtunutta:
Päätin pyörätilaukseen samalla rahdilla tilata myös sisäkumeja, ulkorenkaan ja pumpun.

Koska halusin nämä tuotteet samaan lähetykseen, soitin Roselle Saksaan asiasta.
En jaksanut alkaa selvittää miten se netin kautta ehkä (helpostikin) hoituisi, edelliseen tilaukseen.

Sebastian vastasi, homma hoitui, ja kun kerroin pumpputarpeeni hän valitsi sen minulle samantien. Loistavaa.
Hän otti minulta pois päättämisen vaivan.
En minä niistä mitään tiedä, eikä minun tarvitsekaan.Varmaankin sillä menee ilmaa kumiin.
Topeak Pocket Rocket, 17,95€. Kiinnitysteline mukana.

Tämä tarviketilaus tuli sitten viikkoa ennen pyörää, noin viikossa.

Pyörä tuli viikossa, viisi viikkoa tilauksesta 

 

http://nolp.dhl.de/nextt-online-public/set_identcodes.do?lang=en&idc=467509563612

Tänään perjantaina tuli pyörä, joka Bocholtista oli lähtenyt viime torstaina.
En ollut päivällä kotona kun iteljooni kävi, joten hain illemmalla konttorilta.

Siististi pakattu, kaikki mukana ja kaupan päällisinä pulloteline ja pullo. Nätti laite
Ja kaikki niinkuin pitikin.

Paitsi mittari.
Se ei ollut pakkauksessaan vaan valmiiksi asennettuna antureineen.
No niin.
Näin niitä vakioasiakkaita hankitaan.
Nostan hattua.

Papereita oli mukana sopivasti, mutta minulle sopi vielä paremmin että katsoin kokoamisohjeet netistä.

http://www.youtube.com/watch?v=20Fw-jBkrlU

Aion kyllä lukea varoitukset ja manuaalit.
Vaikutta asialliselta toiminnalta.

Minun 45 tai 45,5 -jalkaan tilatut Sidi Megat, kokoa 47 eivät ole liian pienet.

Pohjallisella seistessäni koko on sopiva, jalassa hieman isompi.
Koska en enhdi palata asiaan ennen kuin maanantaina, mietin mitä teen.
Osasarja on kaunis, mutta takarattaita yksi vähemmän kuin kokeilemassani Campagnolon Athenassa.

Pyörä on polkimia lukuunottamatta koottu.
Aikaa meni videon katsomisen jälkeen nelisen minuuttia.

Palaan asiaan.

Koeajot

Rosen Suomen (ja Ruotsin) edustaja Mats oli matkalla Ruotsiin ja kun tie vei Turun kautta tarjoutui minulle mahdollisuus saada yksi pyörä koeajettavakseni muutamaksi päiväksi.
Kenkiähän minulla ei siis vielä ollut, mutta ne järjestyivät. Matsilta.
Mitäköhän tässä vielä voisi toivoa postimyyntifirmalta Saksasta...

Pyörä on 61-kokoinen Pro-RS 3000 Campagnolon Athenan osilla. Runkogeometria on pitkälti sama kuin tilaamassani (Pro-SL 2000). Akseliväli on 2mm lyhyempi ja muutama muu pieni eroavaisuus on. No-joo.

Ideana oli kokeilla josko runkokoko on minulle oikea.

Ensimmäinen koeajo ja ensimmäinen havainto oli että vastatuuli tuntui myötätuulelta. Vaihteet tekivät mitä pyysin ja kaikki tuntui hyvältä. Olikohan painoni nyt liikaa käsilläni? Lyhyempi stemmi?
Mutta että vaihteet voivat totella noin hienosti?

Alkavan sateen ja muutaman päivän flunssan takia päätin ajon 30 minuuttiin.

Koeajo 2

Harjoituspäiväkirjassa sen nimi on Sauvon Säilyke -lenkki.
Kesto n. 45 minuuttia.

Pyörä houkuttelee polkemaan kovempaa kuin mihin olen tottunut. Silti jaksan. Käytän myös pienintä vaihdetta ja pidän kadenssin jatkuvasti noin 90-100 -lukemissa.

Tuntuu hyvältä. Kengätkin sopivat (Specialized'in maastokengät, kokoa 47, ja normaali kokoni on siis 45 tai 45,5, leveä.

Mitä ajatuksia herää?

Uskon itse, että koko on oikea. Stemmiä voisin kääntää ylöspäin tai lyhentää. En tiedä.
Silti, tällaisenaankin se on hyvä.

Siirryn usein kahvoilta yläotteelle,  tangolle.
Voisikohan se olla merkki siitä, että otan painetta pois olkapäiltä?
Jos stemmiä kääntää ylöspäin, ulkonäkö kärsii, ehkä.

Postia Saksasta

Sitten alkaa tapahtua.

Alunperinhän ajatukseni oli, että jos koeajolla ilmenee että runko on liian iso, niin vaihdan pienempään, ennen kuin Rosen mekaanikot alkavat Saksassa koota pyörää.
No, koko vaikutti olevan oikea.

Torstaina 17.5. saan Roselta sähköpostin:

...

Your order mentioned above has just been transferred into production preparation.

Therefore, from now on, unfortunately no more changements in the configuration of your bike are possible.  (lihavointi minun)
...

Okei.

Koeajo 3 ja 4

Ystäväni Peter ja mentorini koko hankinnassa tulee mukaan kun poljemme Paraisille ja takaisin.
Kyllä on hienoa. Tosin, käytän pienimpiä vaihteitani ylämäessä jo tällä reitillä.

Juomme pullakahvit Saariston pääkaupungissa, jonka nimi kaiken hässäkän jälkeen kai on tosiaankin Parainen.

Palaan tyytyväisenä lenkiltä.
Koko vaikutta oikealta.

Sunnuntaina vielä ulkoilunomainen lenkki Turkuun.
Olen kääntänyt ohjaustankoa alaspäin, ja asento tuntuu edelleen hyvältä, jollei jopa paremmalta kun viimeksi.

Maanantaiaamuna palautan pyörän.

Odotus alkaa.

Olen päättänyt

Se on: uusi Rose Pro SL-2000.
Rungon koko 61, alumiinia, hiilikuituhaarukka ja Shimanon 105-osasarja. Compact-keskiö.

Eihän se runkokoon päättäminen helppoa ollut. 

Joka kerran sisäsaumaa mitatessani sain eri lukeman.

Itse asiassa luulen että viimeisen mittauksen 91 cm sain koska alitajuisesti halusin 61cm:n rungon. Miksi? 

En tiedä.

Kun pyysin vahvoja vanteita niin DT Swiss 1800 muuttui Mavic CXP 33 –vanteeksi, Ultegran navat, DT Swissin pinnat ja nippelit ja niitä pinnoja 32 kpl. 

Kuulostin tuossa melko tietävältä, itse asiassa vain kopioin mitä Mathias Roselta minulle kertoi valinneensa.

Hinta 1228€ + rahti 32€.

(Hinnassa mukana polkimet: 39€.)

Hinta pitää ymmärtää oikein; tuohon rahtiin voin tilata lisää tavaraa: mittarin, pullotelineet, vararenkaita, varasisäkumit. Ja muuta, jonka oikea termi minun pitää tarkistaa. 
Tästä se kilpavarustelu alkaa.

Hyvä työnjako

Sitten, kerroin Mathiakselle kengännumeroni (45,5) ja Mathias valitsi minulle Sidi Zephyr Mega-kengät, mustat, kokoa 47. Kiitos Mathias. Hinta ei edes puoltatoista sataa (149,95€) mutta kuka sitä nyt kalliilla ostaisi.

Sitten kun piti maksaa Visalla, niin sain kyllä Rosen www-sivuilla tarjouksen/tilauksen esiin, mutta millään ilveellä en löytänyt Maksa-nappulaa. Soitin siis Saksaan, ja Mathiashan se sieltä vastasi ja hoiti puhelimessa koko homman valmiiksi minuutissa. Nyt odottelen tarkempaa aikataulua, minulle luvattiin pyörä 4-5 viikossa. Lupauspäivä oli 25.4.

Homma toimii

Pidän kyllä saksalaisesta tavasta hoitaa asioita, en millään keksi mitään huomautettavaa.

Sama koskee Suomen päätä, olen sekä kirjoitellut että puhunut puhelimessa Matsin kanssa, ja samaa hyvää palvelua sieltä olen saanut. Tuntui joka kerta siltä että asiat menivät eteenpäin.

Vähän kyllä harmittaa että en nyt saa niitä Campagnolon Athena-vaihteita ja muita tilpehöörejä, mutta pyöräilyhän se tässä on pääasia, ei materialismi. 

Muka.

Miksei käytettyä?

Miksi hylkäsin Lookin huippurungon, ja muutkin käytetyt?

Intuitioni ratkaisi asian. Kun ostan uuden ovat kaikki takuut selvät ja tiedän tarkkaan mikä pyörän/osien historia on. Tätä ehkä arvostan, jos pyörä ei toimikaan niin kuin olin ajatellut.

Tämän projektin aikana minulle on tullut sellainen olo, että vakavat harrastajat pitävät laitteistaan huolta. Joten kyllä se vaihtoehto käytetystä oli loppun asti mukana, ja koeajon jälkeen melkein soitin Look:in myyjälle.

Nyt pieni kiusallinen tunnustus: tykkään enemmän moderista rungosta. 
Lookin korkea emäputki ei miellyttänyt silmääni. Naurettavaa. Vai onko?

En kuitenkaan pidä sloupatusta tai ainakaan kovin sloupatusta.

Ja minulle on ollut alusta saakka selvää, että ulkonäöllä on merkitystä.
Tietenkin.
Polkupyörän kohdalla.
Sehän on esineenä mitä kaunein.

Vanha Nakumuruni on toiminut hyvin n. 11 vuotta ja huollossa se on kai ollut kerran tai kaksi. Noin niin kuin perspektiivinä niuhotukselleni. Näyttipä tuo kokokin olevan suunnillen oikea. Miten tietämätön olinkaan silloin.
Ja miten tietävä nyt.
Ja mikä onkaan ero?

Rosen mallimerkinnät

Uteliaille tiedoksi että Rosen maantiepyörien mallistonimikelogiikka on seuraava: Kun nimi pysyy samana, pysyvät kaikki muut samana paitsi osasarjat. Näinollen Rose-PRO-SL-2000:ssa on Shimanon 105-osasarjaa, PRO-SL-2200:ssa Sram Apex white (ja sama hinta), PRO-SL-3000:ssa Ultegraa ja 4400:ssa Sram Force.

Kun hypätään astetta kalliimpaan, RS-mallistoon, niin osat alkavat muuttua ja hieman myös rungon geometria. Kaikkea tätä kannattaa pohtivan kysellä firmalta.

Maaantiepyörää ostamassa

Pyörän hankinta - tapausselostus

Syksyllä 2011 heräsi tarve hankkia maantiepyörä. 

Ajelen kesäisin 2-3 kertaa viikossa semmoiset 1,5-2 tuntia. Ehkä ihan oikeasti ihan vähän vähemmän. Kuitenkin, kun ikää on 53 niin nivelille ystävällinen pitkäkestoinen liikuntamuoto oli hyvä saada, ja pyöräily saisi sellaiseksi muodostua. 

Kolme ystäväpiirin entistä urheilijaa tai sen tyyppistä  oli menossa tekonivelleikkauksiin, ja se ei kiinnostanut. Juoksu siis sikseen, ja pyörä ja uikkarit tilalle.

Joskus kauan sitten olin omistanut Motobecane Jubilee Sportin, joka varastettiin viime vuosituhannen lopulla, joten tiesin mitä olisin ostamassa nykyisen Nakumurun, jaappanilaisen hybridin seuraksi.

Budjetti oli alussa 1000€, pelkästä pyörästä ja siihen päälle tulisivat sitten polkimet ja kengät. Ja housut. Ja piukea paita ja mittari ja pulloteline(et). Mutta aluksi vain tarpeellinen.

Lueskelin aika ahkerasti Fillari-lehden Foorumia ja esitin kysymyksiä. Mielenkiintoni kohteena oli kestävyys/luotettavuus. 

Yli 100-kiloinen

Koska painan 104 kiloa, halusin ennen kaikkea vahvat vanteet. Osasarjat mietityttivät ja sitten tietenkin kaikkein eniten ehkä se runkokoko. Olen 191 cm pitkä ja sisäsaumamittani on 90,5cm. Tai on se muutakin, vähän enemmän tai vähän vähemmän, riippuen miten sitä onnistuin mittaamaan ja vatupassia haaroihin survomaan. Alkoi olla selvää, että kokoni puolesta sijoituin kahden runkokokovaihtoehdon rajalle. 58/59 tai 60/61.Ymmärsin kyllä että geometria olisi se oleellinen tekijä. Hybridini runkoko on 60 cm ja siinä satula on julmetun korkealla. Olen aika tarkka satulan oikeasta korkeudesta.

Suhtauduin mielestäni terveellä skeptisyydellä tulevien myyjien suosituksiin, oletin että erikoisliikkeetkin myyvät (etenkin talvella, mutta miksei muutenkin, mitä varastossa on). Myyjän tehtävä on myydä, ja tämän hyväksyn. Minun piti vain minimoida riski väärästä päätöksestä.

Alun perin halusin alumiinirunkoisen, mutta mitä pidemmälle prosessi eteni, sitä enemmän alkoi hiilikuituinen kiinnostaa. Sitten tuli tieto veronpalautuksista…

Oivalsin jossain vaiheessa että helpoin tapa kartoittaa hinnaltaan alennettujen mallien tilanne kevättalvella ja hinnat Suomessa, oli lähettää asiaa koskeva kysely kaikkiin liikkeisiin. Vastauksia tuli paljon, hyviä vaihtoehtojakin löytyi. Yhden kävin loskakelillä koeajamassa parkkihallissa. Koko vaikutti oikealta, 60-senttiseltä siinä mallissa. Sitten tuli oivallus kaksi, ostoilmoitus pyörälehden torille. Nyt alkoi löytyä hienoa käytettyä laitetta, hiilikuitua, minulle ehkä sopivaa. Kaikki Etelä-Suomessa ajomatkan päässä sitäpaitsi. Sitten vaan surffaaman. Yhdestä sanottiin ulkolaisen fillarilehden koeajossa, että se ehkä on kaikkein paras kilpapyörä mitä rahalla saa. No hinta ylitti budjettini. Ainakin sillä hetkellä.

Oulun suunnalta sain hyvän tarjouksen amerikkalaisesta. Pyöräilijäystäväni kehui liikettä.

Eurooppalainen ostaja

Oivallus kolme oli katsastaa Ruotsin käytettyjen markkinat (www.blocket.se ) Varmaan muitakin on. Lisää löytyi hienoa laitetta, ja kirjeenvaihtoa käytiin. Koeajo olisi tietysti ongelma yksi ja kakkonen sitten se kuljetus ja se, miten hyvin yksityishenkilö jaksaa unelmani pakata, rahat saatuaan.

Keväämmällä helmikuussa kiertelin liikkeitä. Yhdessä liikkeessä myyjä sanoi että ajonautintoon vaikuttavat asiat tärkeysjärjestyksessä ovat runko, vanteet ja renkaat, satula ja sitten vasta osasarja. Ja että sokkotestissä harva huomaa eri osasarjojen eroa.

Aika loogista oikeastaan, kun tarkemmin miettii. Vaihteita vaihdetaan silloin tällöin, muita edellämainittuja käytetään joka sekunti.

Maaliskuun lopulla huomasin palanneeni alkuperäiseen suunnitelmaani saksalaisista Canyonista tai Rosesta.

Julmetun kokoinen Rosen luettelo, joka tuli postissa, palautti tämän vaihtoehdon mieleeni. Taas surffaaamaan. Paljon tuntuii saavan vastinetta rahoilleen ja hyvin olivat testeissä pärjänneet. Saksalaislehtien testeissä. Muunmaalaiset pitivät runkoja jäykkinä.

Hiilikuitu vai alumiini, ja oliko ero oleellinen minun käytössäni, näillä varsinais-suomalaisilla teillä?

Samaan syssyyn muistin suunnitelmani hankkia pyörä, jossa on Campagnolon Athena –osasarja, olin siitä lukenut yhden vaikuttavan arvostelun. Semmoisia periaatteita…

No, sitten törmäsin Vätternrundaniin, 300 km kertarykäisynä Ruotsissa kesällä, ja vaatimukset muuttuivat, ainakin hetkellisesti. Ehkäpä se mukavuus olisi hyvä juttu jos satulassa istuu yli 10 tuntia. Kolmesataa kilometriä järven ympäri. No, okei, 15 tuntia, taukoineen. 

Kaunis on oikein

Pyörän piti myös olla kaunis. Tai näyttävä. Sellaista tulee sitten ulkoilutettua enemmän. Sanokaa mitä sanotte. Aika pian huomasin että sloupatut rungot eivät silmääni miellyttäneet. Mahtoikohan se Armstrongkaan sellaisella polkea?

Kaunis on oikein.

Kilpapurjehduskurssilla opin purjetrimmauksesta että "Nopein on oikein".

Wilierin Izoard XP, keltamustana pääsi pian tietokoneeni näytön taustakuvaksi. Se oli kaunis. Joskin vähän sloupattu. Halusin sen.

Piipahdin työmatkalla Vaasassa Mysportissa koeistumassa mallin, mutta sielläkin tuntui että olin kahden koon loukussa. Sain toki apua valintaongelmaani myyjältä. Varustelu ei minua, asiantuntijaa,  vakuuttanut. Luotin intuitiooni. Sehän kannattaa. Luin negatiivisia kommentteja renkaista.

Pikkujuttu?
Paremmat renkaat 80 -100 euroa.

 Koko ajan oli mielessä kaksi asiaa:

1. Päätös on tehtävä ja sitten elämä voisi jatkua

2. Luota intuitioosi

Kamera vs pyörä

Järjestelmäkameran kanssa kävi niin että surffasin ja luin, kauan. Sitten runsas vuosi sitten kyllästyin jahkaamiseen, marssin kauppaan ja ostin. Hetkeäkään en ole katunut. Poistuva Nikonin malli (D90), hyväksi havaittu, aika halvalla.

Vuosi on kuvattu, paljon on opittavaa, eikä vielä kertaakaan ole tullut mieleen, että kalliimpi malli kuvaisi paremmin. Kaikki on kiinni omasta osaamisestani. Kaikki.

Silti, kuvaan koripalloa hämärässä salissa, ilman salamaa, joten vaatimukset laitteistolle ovat vähintäänkin kohtuulliset. Kaikki on kiinni osaamisestani, ei siitä, että uudempi ottaisi sekunnissa kaksi kuvaa enemmän.

Kukaan ei kysy kirjailijalta millä kirjoituskoneella tai tekstinkäsitelyohjelmalla hän romaaninsa kirjoitti.

Lisää selvitytyötä Rosen osalta. Suomen edustaja auttoi paljon vastailemalla kysymyksiini kolmen vaihtoehdon välillä ja suositteli minulle juuri sitä, jota toivoin. Huomasin että sympatiani alkoivat kallistua liikkeen puoleen, joka auttoi minua.

Kysyin myös suoraan Saksan asiakaspalvelijoilta ja kävi ilmi että samaan hintaan saisin vahvemmat minulle tehdyt vanteet. Näitä ei kaupan konfigurattorissa ollut vaihtoehtona! Mathias määritteli vanteen, pinnat ja navan.

Yhtäkkiä muutin budjettini n 1500 eurosta n 1150 euroon, kun oivalsin rungon olevan riittävän hyvä, ja että kannattaisi sijoittaa erotus kenkiin ja housuihin.Tosin Lidlin housut olivat tähän asti toimineet hyvin.

Ranskalainen huippurunko Look

Sitten kotimaan matkan takia tarjoutui mahdollisuus käydä koeajamassa yksi vaihtoehto, kohtuullisesti hinnoiteltu käytetty ranskalainen hiilikuitukilpuri. Myyjä oli avulias ja asiantunteva, lupasi koota haluamallani osasarjalla ja vanteilla. Asia alkoi olla valmis.

Jossakin vaiheessa havahduin muistelemaan taas kameranhankintaani ja sen yhtäläisyyksiä pyöräilyyn.

Kameroita myydään megapikseleillä ja mm. sarjakuvausnopeudella ja ISO-arvoilla.
Rahojaan kannattaa kuitenkin sijoittaa hyvään optiikkaan.

Puolentoista vuoden melko intensiivisen kuvaamisen jälkeen minulle on muodostunut oma vakaa käsitykseni kamerastani kontra kamerahankinnasta.

Kuvien onnistuminen on aina taidoistani kiinni. Siitä että kuvaan.

Se mitä arvostan on että kamera istuu hyvin käteeni.

Ja että sitä on helppo käyttää. Käyttöliittymää.

Ja että se on luotettava. Lehtijuttuja tehdessä minun pitää onnnistua. Varusteakku akkukahvassani sekoitti kameran, kun kamera tulkitsi että virta oli lopussa. Silti, sekä alkuperäinen että uusi halpa varusteakku olivat vasta täyteen ladatut. (Sillä hetkellä riitti kun poistin varusteakun kahvasta.)

Mitä jalkaan?

 

Aloin tuumailla että ehkäpä se osasarja ei olekaan todella oleellinen asia, vaan käyttömukavuus ja luotettavuus ja kestävyys. 

Vanteet, satula, housut ja kengät.

Mutta niin kuin kameran kohdalla, nämä ovatkin vaikeammin käsitettäviä asioita. Siksi niistä ei ehkä puhuta niin paljon. Megapikselit ihmiset oppivat nopesti, samaten sen, minkätasoinen Shimanon osasarja on OK.

Kengät olisivat ongelma, jalkani on hyvin leveä.

Takaisin Foorumille tutkailemaan. En juurikaan viisastunut. Heti kun löysin yhden hyvän, esim. Sidin Mega-mallit, niin pian löytyi joku, jonka mielestä ne olivat kapeat verrattuna johonkin muuhun. Ja kengät piti silti olla.

Oivalluksia tähän asti

Myyjän tehtävä on myydä. Ostajan tehtävä on tehdä itsekkäästi hyvä kauppa.

Erikoisliikkeissä saa hyvin kirjavaa palvelua.
Minulle kerottiin yhdessä että maantiepyörä ei kestä yli 100-kiloista.

Monessa kysytään pituuttani ja määritellään runkokoko taulukosta sen perusteella.

Kysele, kysele ja kysele. Sinnikkäästi.

Ystäväni painotti sitä että vanteissa on teräspinnat ja teräsnippelit. Ne kestävät. Tästä kuulin ensimmäisen kerran helmikuussa. Lisäksi, jos pinnat ovat vakiopinnat, on todennäköisyys suurempi että niistä saa kaikkialta.

Käytä keskustelupalstoja/foorumeita hyväksesi.
Älä usko kaikkea, mutta etsi virikkeitä, huomioon otettavia asioita.

Käytettynä ostettu on erinomainen vaihtoehto.
Selvitä nämä markkinat. Helpoiten omalla ostoilmoituksella.

Tästä ei ehkä kenellekään ole hyötyä.
Mutta: Ruotsissa elintaso on korkeampi. Ja jokin muu on myös korkeammalla tasolla, sillä Ruotsista saa (ilmoitusten mukaan) paljon pyöriä, joilla on ajettu vain se yksi klassikko, Vätternrundan.

Joko uskallan? 

 

Nyt odotan vastausta Roselta, Saksasta. Kysyin josko Rose Pro-Sl 2000 -malliin saisin samat vanteet samaan hintaan kuin kalliimpaan malliin luvattiin.

"My choice would be a PRO SL-3000 with other wheels ( Mavic CXP33 rims, Shimano Ultegra hubs and DT Swiss spokes). This change will be without extra charge."

Lisäksi kysyin josko he tekisivät paketin Sidin Mega -kengistä ja polkimista samalla. Rosella on siis muutaman kympin säästäviä poljin+kenkä -yhdistelmätarjouksia. Ei kuitenkaan haluamistani. No, kysyminen ei mitään maksanut. Odottelen vastausta.