Maaantiepyörää ostamassa

Pyörän hankinta - tapausselostus

Syksyllä 2011 heräsi tarve hankkia maantiepyörä. 

Ajelen kesäisin 2-3 kertaa viikossa semmoiset 1,5-2 tuntia. Ehkä ihan oikeasti ihan vähän vähemmän. Kuitenkin, kun ikää on 53 niin nivelille ystävällinen pitkäkestoinen liikuntamuoto oli hyvä saada, ja pyöräily saisi sellaiseksi muodostua. 

Kolme ystäväpiirin entistä urheilijaa tai sen tyyppistä  oli menossa tekonivelleikkauksiin, ja se ei kiinnostanut. Juoksu siis sikseen, ja pyörä ja uikkarit tilalle.

Joskus kauan sitten olin omistanut Motobecane Jubilee Sportin, joka varastettiin viime vuosituhannen lopulla, joten tiesin mitä olisin ostamassa nykyisen Nakumurun, jaappanilaisen hybridin seuraksi.

Budjetti oli alussa 1000€, pelkästä pyörästä ja siihen päälle tulisivat sitten polkimet ja kengät. Ja housut. Ja piukea paita ja mittari ja pulloteline(et). Mutta aluksi vain tarpeellinen.

Lueskelin aika ahkerasti Fillari-lehden Foorumia ja esitin kysymyksiä. Mielenkiintoni kohteena oli kestävyys/luotettavuus. 

Yli 100-kiloinen

Koska painan 104 kiloa, halusin ennen kaikkea vahvat vanteet. Osasarjat mietityttivät ja sitten tietenkin kaikkein eniten ehkä se runkokoko. Olen 191 cm pitkä ja sisäsaumamittani on 90,5cm. Tai on se muutakin, vähän enemmän tai vähän vähemmän, riippuen miten sitä onnistuin mittaamaan ja vatupassia haaroihin survomaan. Alkoi olla selvää, että kokoni puolesta sijoituin kahden runkokokovaihtoehdon rajalle. 58/59 tai 60/61.Ymmärsin kyllä että geometria olisi se oleellinen tekijä. Hybridini runkoko on 60 cm ja siinä satula on julmetun korkealla. Olen aika tarkka satulan oikeasta korkeudesta.

Suhtauduin mielestäni terveellä skeptisyydellä tulevien myyjien suosituksiin, oletin että erikoisliikkeetkin myyvät (etenkin talvella, mutta miksei muutenkin, mitä varastossa on). Myyjän tehtävä on myydä, ja tämän hyväksyn. Minun piti vain minimoida riski väärästä päätöksestä.

Alun perin halusin alumiinirunkoisen, mutta mitä pidemmälle prosessi eteni, sitä enemmän alkoi hiilikuituinen kiinnostaa. Sitten tuli tieto veronpalautuksista…

Oivalsin jossain vaiheessa että helpoin tapa kartoittaa hinnaltaan alennettujen mallien tilanne kevättalvella ja hinnat Suomessa, oli lähettää asiaa koskeva kysely kaikkiin liikkeisiin. Vastauksia tuli paljon, hyviä vaihtoehtojakin löytyi. Yhden kävin loskakelillä koeajamassa parkkihallissa. Koko vaikutti oikealta, 60-senttiseltä siinä mallissa. Sitten tuli oivallus kaksi, ostoilmoitus pyörälehden torille. Nyt alkoi löytyä hienoa käytettyä laitetta, hiilikuitua, minulle ehkä sopivaa. Kaikki Etelä-Suomessa ajomatkan päässä sitäpaitsi. Sitten vaan surffaaman. Yhdestä sanottiin ulkolaisen fillarilehden koeajossa, että se ehkä on kaikkein paras kilpapyörä mitä rahalla saa. No hinta ylitti budjettini. Ainakin sillä hetkellä.

Oulun suunnalta sain hyvän tarjouksen amerikkalaisesta. Pyöräilijäystäväni kehui liikettä.

Eurooppalainen ostaja

Oivallus kolme oli katsastaa Ruotsin käytettyjen markkinat (www.blocket.se ) Varmaan muitakin on. Lisää löytyi hienoa laitetta, ja kirjeenvaihtoa käytiin. Koeajo olisi tietysti ongelma yksi ja kakkonen sitten se kuljetus ja se, miten hyvin yksityishenkilö jaksaa unelmani pakata, rahat saatuaan.

Keväämmällä helmikuussa kiertelin liikkeitä. Yhdessä liikkeessä myyjä sanoi että ajonautintoon vaikuttavat asiat tärkeysjärjestyksessä ovat runko, vanteet ja renkaat, satula ja sitten vasta osasarja. Ja että sokkotestissä harva huomaa eri osasarjojen eroa.

Aika loogista oikeastaan, kun tarkemmin miettii. Vaihteita vaihdetaan silloin tällöin, muita edellämainittuja käytetään joka sekunti.

Maaliskuun lopulla huomasin palanneeni alkuperäiseen suunnitelmaani saksalaisista Canyonista tai Rosesta.

Julmetun kokoinen Rosen luettelo, joka tuli postissa, palautti tämän vaihtoehdon mieleeni. Taas surffaaamaan. Paljon tuntuii saavan vastinetta rahoilleen ja hyvin olivat testeissä pärjänneet. Saksalaislehtien testeissä. Muunmaalaiset pitivät runkoja jäykkinä.

Hiilikuitu vai alumiini, ja oliko ero oleellinen minun käytössäni, näillä varsinais-suomalaisilla teillä?

Samaan syssyyn muistin suunnitelmani hankkia pyörä, jossa on Campagnolon Athena –osasarja, olin siitä lukenut yhden vaikuttavan arvostelun. Semmoisia periaatteita…

No, sitten törmäsin Vätternrundaniin, 300 km kertarykäisynä Ruotsissa kesällä, ja vaatimukset muuttuivat, ainakin hetkellisesti. Ehkäpä se mukavuus olisi hyvä juttu jos satulassa istuu yli 10 tuntia. Kolmesataa kilometriä järven ympäri. No, okei, 15 tuntia, taukoineen. 

Kaunis on oikein

Pyörän piti myös olla kaunis. Tai näyttävä. Sellaista tulee sitten ulkoilutettua enemmän. Sanokaa mitä sanotte. Aika pian huomasin että sloupatut rungot eivät silmääni miellyttäneet. Mahtoikohan se Armstrongkaan sellaisella polkea?

Kaunis on oikein.

Kilpapurjehduskurssilla opin purjetrimmauksesta että "Nopein on oikein".

Wilierin Izoard XP, keltamustana pääsi pian tietokoneeni näytön taustakuvaksi. Se oli kaunis. Joskin vähän sloupattu. Halusin sen.

Piipahdin työmatkalla Vaasassa Mysportissa koeistumassa mallin, mutta sielläkin tuntui että olin kahden koon loukussa. Sain toki apua valintaongelmaani myyjältä. Varustelu ei minua, asiantuntijaa,  vakuuttanut. Luotin intuitiooni. Sehän kannattaa. Luin negatiivisia kommentteja renkaista.

Pikkujuttu?
Paremmat renkaat 80 -100 euroa.

 Koko ajan oli mielessä kaksi asiaa:

1. Päätös on tehtävä ja sitten elämä voisi jatkua

2. Luota intuitioosi

Kamera vs pyörä

Järjestelmäkameran kanssa kävi niin että surffasin ja luin, kauan. Sitten runsas vuosi sitten kyllästyin jahkaamiseen, marssin kauppaan ja ostin. Hetkeäkään en ole katunut. Poistuva Nikonin malli (D90), hyväksi havaittu, aika halvalla.

Vuosi on kuvattu, paljon on opittavaa, eikä vielä kertaakaan ole tullut mieleen, että kalliimpi malli kuvaisi paremmin. Kaikki on kiinni omasta osaamisestani. Kaikki.

Silti, kuvaan koripalloa hämärässä salissa, ilman salamaa, joten vaatimukset laitteistolle ovat vähintäänkin kohtuulliset. Kaikki on kiinni osaamisestani, ei siitä, että uudempi ottaisi sekunnissa kaksi kuvaa enemmän.

Kukaan ei kysy kirjailijalta millä kirjoituskoneella tai tekstinkäsitelyohjelmalla hän romaaninsa kirjoitti.

Lisää selvitytyötä Rosen osalta. Suomen edustaja auttoi paljon vastailemalla kysymyksiini kolmen vaihtoehdon välillä ja suositteli minulle juuri sitä, jota toivoin. Huomasin että sympatiani alkoivat kallistua liikkeen puoleen, joka auttoi minua.

Kysyin myös suoraan Saksan asiakaspalvelijoilta ja kävi ilmi että samaan hintaan saisin vahvemmat minulle tehdyt vanteet. Näitä ei kaupan konfigurattorissa ollut vaihtoehtona! Mathias määritteli vanteen, pinnat ja navan.

Yhtäkkiä muutin budjettini n 1500 eurosta n 1150 euroon, kun oivalsin rungon olevan riittävän hyvä, ja että kannattaisi sijoittaa erotus kenkiin ja housuihin.Tosin Lidlin housut olivat tähän asti toimineet hyvin.

Ranskalainen huippurunko Look

Sitten kotimaan matkan takia tarjoutui mahdollisuus käydä koeajamassa yksi vaihtoehto, kohtuullisesti hinnoiteltu käytetty ranskalainen hiilikuitukilpuri. Myyjä oli avulias ja asiantunteva, lupasi koota haluamallani osasarjalla ja vanteilla. Asia alkoi olla valmis.

Jossakin vaiheessa havahduin muistelemaan taas kameranhankintaani ja sen yhtäläisyyksiä pyöräilyyn.

Kameroita myydään megapikseleillä ja mm. sarjakuvausnopeudella ja ISO-arvoilla.
Rahojaan kannattaa kuitenkin sijoittaa hyvään optiikkaan.

Puolentoista vuoden melko intensiivisen kuvaamisen jälkeen minulle on muodostunut oma vakaa käsitykseni kamerastani kontra kamerahankinnasta.

Kuvien onnistuminen on aina taidoistani kiinni. Siitä että kuvaan.

Se mitä arvostan on että kamera istuu hyvin käteeni.

Ja että sitä on helppo käyttää. Käyttöliittymää.

Ja että se on luotettava. Lehtijuttuja tehdessä minun pitää onnnistua. Varusteakku akkukahvassani sekoitti kameran, kun kamera tulkitsi että virta oli lopussa. Silti, sekä alkuperäinen että uusi halpa varusteakku olivat vasta täyteen ladatut. (Sillä hetkellä riitti kun poistin varusteakun kahvasta.)

Mitä jalkaan?

 

Aloin tuumailla että ehkäpä se osasarja ei olekaan todella oleellinen asia, vaan käyttömukavuus ja luotettavuus ja kestävyys. 

Vanteet, satula, housut ja kengät.

Mutta niin kuin kameran kohdalla, nämä ovatkin vaikeammin käsitettäviä asioita. Siksi niistä ei ehkä puhuta niin paljon. Megapikselit ihmiset oppivat nopesti, samaten sen, minkätasoinen Shimanon osasarja on OK.

Kengät olisivat ongelma, jalkani on hyvin leveä.

Takaisin Foorumille tutkailemaan. En juurikaan viisastunut. Heti kun löysin yhden hyvän, esim. Sidin Mega-mallit, niin pian löytyi joku, jonka mielestä ne olivat kapeat verrattuna johonkin muuhun. Ja kengät piti silti olla.

Oivalluksia tähän asti

Myyjän tehtävä on myydä. Ostajan tehtävä on tehdä itsekkäästi hyvä kauppa.

Erikoisliikkeissä saa hyvin kirjavaa palvelua.
Minulle kerottiin yhdessä että maantiepyörä ei kestä yli 100-kiloista.

Monessa kysytään pituuttani ja määritellään runkokoko taulukosta sen perusteella.

Kysele, kysele ja kysele. Sinnikkäästi.

Ystäväni painotti sitä että vanteissa on teräspinnat ja teräsnippelit. Ne kestävät. Tästä kuulin ensimmäisen kerran helmikuussa. Lisäksi, jos pinnat ovat vakiopinnat, on todennäköisyys suurempi että niistä saa kaikkialta.

Käytä keskustelupalstoja/foorumeita hyväksesi.
Älä usko kaikkea, mutta etsi virikkeitä, huomioon otettavia asioita.

Käytettynä ostettu on erinomainen vaihtoehto.
Selvitä nämä markkinat. Helpoiten omalla ostoilmoituksella.

Tästä ei ehkä kenellekään ole hyötyä.
Mutta: Ruotsissa elintaso on korkeampi. Ja jokin muu on myös korkeammalla tasolla, sillä Ruotsista saa (ilmoitusten mukaan) paljon pyöriä, joilla on ajettu vain se yksi klassikko, Vätternrundan.

Joko uskallan? 

 

Nyt odotan vastausta Roselta, Saksasta. Kysyin josko Rose Pro-Sl 2000 -malliin saisin samat vanteet samaan hintaan kuin kalliimpaan malliin luvattiin.

"My choice would be a PRO SL-3000 with other wheels ( Mavic CXP33 rims, Shimano Ultegra hubs and DT Swiss spokes). This change will be without extra charge."

Lisäksi kysyin josko he tekisivät paketin Sidin Mega -kengistä ja polkimista samalla. Rosella on siis muutaman kympin säästäviä poljin+kenkä -yhdistelmätarjouksia. Ei kuitenkaan haluamistani. No, kysyminen ei mitään maksanut. Odottelen vastausta.